Olen melonut kohta 25 vuotta, olen käynyt melontakursseja ja pitänyt niitä. Silti pidän itseäni melko tavallisena keskivertomelojana.
Joku voi pitää minua eksperttinä ja tietysti se imartelee minua, mutta silti omasta mielestäni olen keskiverto.
En ole liikunnallinen lahjakkuus, minulla on enemmän intoa kuin motorista lahjakkuutta. Luontoa vastaan olen oppipoika.
Minulta ei kanootti karkaa toista kertaa.
Perämerellä matalassa kivikkorannassa en saanut vedettyä raskaasti kuormattua kanoottia kovin pitkälle maihin. Leirin teko ja iltapuuhat väsyneenä veivät huomioni, enkä kiskonut tavaroista tyhjentynyttä ja keventynyttä kanoottia pidemmälle rantaan saati sitonut sitä mihinkään kiinni.
Yöllä rannikolle saapunut matalapaine nosti vedenkorkeutta ja aamulla tuuli painoi kanoottini selälle. Huomasin tilanteen kun kanootti oli jo liian kaukana.
Soitin merivartiostolle ja he tulivat apuun. Kiitos Virpiniemen meripelastajille.
Linkki tarinaan >>>
